Maailmalta tulee jo paljon soraääniä tekoälyn hypestä mediassa ja yleisessä keskustelussa: supertekoälyn, singulariteetin ja eksistentiaalisten kriisien katsotaan saavan liikaa huomiota.

Tekoälyyn liittyvistä eettisistä ongelmista monet ja merkittävät ovat silti totta - joko nyt tai lähiaikoina. Aiheessa on tärkeä muistaa, että tekoälyä ei pidä ajatella yksittäisenä putkahtavana ilmiönä, vaan se rakentuu menneiden vuosikymmenien automaatisaation, internetin, digitalisaation, sosiaalisen median ja datan keräämisen päälle. Etiikan näkökulmasta tekoäly vauhdittaa jo koettuja muutoksia ja murroksia. Yhteiskunnallisesti tekoäly kiinnittyy myös erilaisiin jo koettuihin ilmiöihin kuten globalisaatioon.

1. Tulonjako ja työllisyys

En usko enkä ole keksinyt syytä, miksei tekoäly muuttaisi radikaalisti työmarkkinoitamme. Automatisoitavien työtehtävien määrä tulee olemaan valtaisa. Luvattujen uusien työpaikkojen määrä tulee olemaan pieni ja ne tulevat kohdistumaan hyvin rajatulle, korkean osaamisen työntekijöille. Erilaiset joustavammat työmuodot kevytyrittämisen ja freelancer-työn merkeissä sekä yleisesti luovan työn tehtävät kasvavat, mutta ne sisältävät jo itsessään paljon paineita tulonjaollemme ja taloudellisille realiteeteille.

Uskoni perustuloon kasvaa tasaisella tahdilla. Näkemykseni teknologisesta kehittymisestä ja keskittymisestä yhdistettynä siihen, että meillä on jo perustulon kaltainen järjestelmä - hyvin tehoton ja byrokraattinen vain - ovat saaneet minut hyvin odottavaiselle kannalle.

Kun työn rooli ihmisen elämässä laskee, on edessä ajattelutavan muutos merkityksen etsinnässä. Kehitys voi olla positiivistakin, mutta olen huolissani alenevasta merkityksellisyydestä - tämä on idea, jota en vielä osaa paremmin selittää, mutta en tiedä, onko kirjailijan tehtävä yhtä mielekästä ja merkityksellistä yhteiskunnassa, jossa on 100 kirjailijaa tai 10 000 kirjailijaa.

2. Datan keskittyminen ja yksityisyys

Business-maailmassa ei muusta puhutakaan kuin datasta. Liiketoiminnan kehittyminen datakeskeiseksi vauhdittaa datankeruuta ja -hyödyntämistä entisestään. Toivottavasti pian ymmärretään liiketoimintaetiikan näkökulmasta edistää vertailuja, jossa tietyn datan arvoa yritykselle ja datan antajalle koituvaa potentiaalista riskiä opittaisiin vertailemaan. Ettei kerättäisi kaikkea mahdollista dataa.

Data keskittyy harvojen yritysten käsiin. IT- ja internet-jätit hallitsevat tietoa meistä pelottavan paljon. Ihmiset eivät pidä tästä, mutta eivät toisaalta ole sitä oppineet vielä oikein vastustamaankaan. Euroopassa ongelmaan on herätty dataregulaation muodossa.

Datan keskittyminen ja määrä näyttäytyy vielä vain epämiellyttävä riskinä - ainakin länsimaissa. Kiinassa tapahtuvat kansalaisten valvontahankkeet herättävät ajattelemaan ja sopivasti pelkäämään. Emme todennäköisesti halua maailmaa, jossa näyttäydymme suurena datasettinä ja käyttäytymisemme olisi tarkasti ennustettavissa ja vaikutettavissa.

3. Turvallisuus

Tekoälyn kehityksestä ja käyttöönotosta aiheutuu myös uhkia turvallisuudelle: niin pienimuotoisia huomioonotettavia riskejä kuin globaaleja uhkakuvia. Meidän pitää ymmärtää ja sisäistää paremmin teknologiaan liittyviä turvallisuusriskejä alkaen pienistä arkipäivän kyberturvallisuuden muodoista. Löytyykö rahallisesti arvokkaampi sisältö asunnostasi vai lukitsemattomalta tietokoneeltasi?

Globaali kyberturvallisuus sisältää sodankäyntirobottien käyttöön liittyviä kysymyksiä. Voiko robotti tappaa ja millä ehdoin? Sodankäynnin siirtäminen vain robottien taistelutantereeksi voi kuulostaa houkuttelevalta, mutta tällaisten robottien väärinkäyttöön liittyy vaarallisia riskejä. Globaalin tason turvallisuuskysymyksissä hyvä asia on se, että YK ja muut ylikansalliset organisaatiot tekevät jo paljon töitä aiheen ympärillä. 

4. Algoritmien ja datan vääristymät

Algoritmien ja datan vääristymiin liittyvät diskriminaation muodot, epätasaisuudet sekä algoritmiseen päätöksentekoon liittyvät läpinäkyvyyden ongelmat muodostavat merkittävän tekoälyyn liittyvän eettisen ongelma-alueen. Algoritmiseen päätöksentekoon siirtyy helposti ihmis- tai datalähtöisiä diskriminatiivisia vääristymiä, joita on vaikea havaita, hahmottaa tai korjata.

Konkreettisemmin kyse on esimerkiksi rekrytointiprosesseihin, lainanmyöntämiseen tai jopa oikeudellisiin prosesseihin liittyvistä algoritmeista ja datasta. Ihmisiä tulisi näissä tilanteissa käsitellä samanvertaisina, mutta historialliseen dataan tai rakennettuun algoritmiin on voinut pesiytyä vääristymä, joka arvioi tiettyä väestönosaa epäoikeudenmukaisesti historiallisen tai tilastollisen tiedon valossa.

Ymmärryksemme algoritmivääristymistä on kuitenkin kasvamassa ja ilmiötä tutkitaan aktiivisesti. Tästä merkkinä myös "Fairness in machine learning"-aiheet NIPS-tekoälykonferenssin pääesitysten ja -puhujien joukossa.

5. Vaikutukset käsitykseemme ihmiselämästä

Jo kapean tekoälyn ratkaisut tulevat sisältämään paljon ihmiselämäämme muuttavia ja kehittäviä elementtejä. Pääosin on kyse siitä, kuinka paljon haluamme teknologian vaikuttavan meihin ja kuinka paljon menemme sen kehityksen tahdissa. Ymmärrämme vielä heikosti pitkälle edennyttä elämämme virtualisoitumista - käytämme paljon aikaa virtuaali- ja pelimaailmoissamme, käymme suuren osan keskusteluistamme some-kanavissa, hoidamme suuren osan töistämme ja tärkeistä asioimisistamme verkossa. 

Raja teknologiavastaisuuden ja virtuaalielämään heittäytymisen välillä on häilyvä - on kyse siitä, miten haluamme ymmärtää ja käsittää ihmiselämän ja mikä on hyvää kehitystä. Edellisen vuosikymmenen kehitys on tehostanut elämäämme paljon, mutta yhtälailla kiistämättömästi se on ottanut palasia pois elämästämme, erityisesti kasvokkain tapahtuvan sosiaalisen kanssakäymisen muodoista. Yksilötasolla ei ole kuitenkaan mitään perustetta argumentoida perinteisemmän elämän mallin olevan parempi kuin virtuaaliympäristössä vietetyn elämän. 

Kun seuraa tekoälyn ja robotiikan kehitystä, on selvää, että sosiaaliset robotit, seksirobotit, hoivarobotit ja kehittyneeseen keskusteluun kykenevät tekoälyt ovat todellisuutta jo pian. Boston Dynamicsin backflip-robottia katsellessa mieleen tulee ajatus, että jo 10 vuoden kuluessa arkisessa katukohtaamisessa robotin tapaaminen voi olla mahdollista - vaikkakin ihmissaattajan kera. Sosiaaliset robotit tulevat täyttämään paljon erilaisia tarpeita, joissa koemme puutteita - mutta eristääkö se ihmisiä toisistaan entisestään, onko se oikein tai onko sillä väliä?