Olen siis vaihto-opiskelijana kahden kuukauden pituisen periodin ajan oppilaitoksessa Indian Institute of Manament, Lucknow. Tässä kokemuksia ja havaintoja opinnoista, paikallisesta opintokulttuurista ja myös oppilaitoksesta.

Tämä on varmasti satunnaisille blogiseuraajille ja kuulumisteni katselijoille aikamoista paasausta, mutta annoin nyt mennä, ehkä lähinnä ajatellen tulevaisuudessa tänne Lucknowhun tai muualle Intiaan suuntaaville vaihto-opiskelijoille, jos he sattuvat blogiini eksymään.

IIM Lucknow

Indian Institute of Management on oppilaitosryhmittymä, joka koostuu 13 eri kaupungissa sijaitsevasta, itsenäisestä yksilöstä. Suomesta ja Turusta mennään Lucknown lisäksi vaihtoon ainakin IIM Calcuttaan, joka menestyikin hyvin viime vuonna Financial Timesin koulujen välisessä globaalissa vertailussa (IIM Calcuttan ranking-sivu FT-palvelussa).

IIM:t perustettiin alunperin Intian valtion toimesta ja silloisen pääministerin Jawaharlal Nehrun ehdottamana. Instituutin päätutkintona on kahden vuoden Post Graduate Programme in Management, joten suurin osa opiskelijoista ovat opiskelleet ennen tätä jotain. Aivan tarkkaan en ole Intian koulutusjärjestelmästä selvillä, mutta ilmeisesti aikaisemmat opinnot ovat olleet jotain suomalaisten ammattikorkeakoulujen kaltaisia.

Vasta eilen minulle selvisi, että Instituutteja ei lasketa tietyllä tapaa yliopistoiksi. Ne eivät saa myöntää samalla tavalla kandin ja maisterin papereita kuin yliopistot, mutta kuitenkin niiden päättödiplomat lasketaan yliopistojen papereiden kaltaisiksi.

Kurssit

Kahden kuukauden jaksolleni minulla on kolme kurssia, 2,5 paikallisen opintopisteen arvosta (Suomessa ilmeisesti - vaihdellen käytettävästä muuntokertoimesta - noin kymmenen tai vähän yli). Tuo on aika normaali määrä, intialaisilla on ehkä 2-4 pistettä ja vaihtareilla yleensä 3. Intialaisilla on työhönsijoitukset tässä periodissa, joten he opiskelevat ilmeisesti vähän vähemmän tämän periodin ajan.

Kolme kurssiani ovat:
- Brand Management
- Justice, Ethics and Morality
- Big Data Analytics

Kurssit ovat yleisesti vaikeustasoltaan aika helppoja, mutta työmäärät ryhmätöiden ja esitysten myötä on ehkä suomalaisia kursseja suurempi.

Brand Managementin vetää Intiaan palannut, Kanadassa opiskellut, tutkinut ja opettanut suht nuori intialainen mies. Tiettyä jenkkityyliä viljellään kohtalaisen paljon. Kurssin teoriapohja on aika peruskauraa, sanottaisko että markkinoinnin peruskurssit tai ainakin brändijohtamisen eka neljännes kattaisi sen hyvin. Kurssi etenee aika paljon käytännön tasolla, paljon oikean elämän esimerkkejä, caseja jne., joihin myös harjoitustyöt sidotaan. Kuuden hengen ryhmien tuleekin kurssin aikana tehdä kolme eri tehtävää: 1) kirjatiivistelmä, esitys tästä käytännön markkinontiin sovellettuna 2) brändin tunnettuutta kuvaavan frameworkin varaan tehtävä alkuraportti & loppuraportti sisältäen esimerkiksi kyselytutkimuksen 3) kirjan pohjalta raportti ja soveltaminen käytäntöön

Justice, Ethics and Morality on lähtökohdiltaan aika lähellä lukion filosofian ja yhteiskuntaopin kursseja, mutta hienosti järjestetty ja keskusteleva kurssi etiikasta ja moraalista. Varsinkin ulkomaalaiselle se on hieno ikkuna intialaisten ajattelumaailmaan, mielipiteet eroavat vielä joissain asioissa, mutta monessa asiassa koulutetuttujen intialaisten ajatukset ovat hyvin lähellä suomalaista ajattelumaailmaa, esimerkiksi alkoholipolitiikasta, aborttiasiasta, homoseksuaalisuudesta tai naisten oikeuksista.

Big Data Analytics vaikuttaa hyvältä kattaukselta ja perusesitykseltä big datasta. Kurssi joka olisi hyvä sisällyttää vaikka kaikille kauppakorkealaisille. Tietysti vähän menee opetus IT-Intia puolelle, mutta aika jees.

Materiaalit kaikissa kolmessa kurssissa on erittäin hyviä. Kirjat sai uusina hakea kirjastosta, ja kaikille tosiaan omat kopionsa. Tässä asiassa tilanne on hyvin paljon parempi täällä kuin koto-Suomessa. Tässä kurssien kirjat:

Yleisesti

Yleinen kuva on siis, että teoriapohja on usein kapeampi ja helpompi, mutta käytäntöä painotetaan enemmän. Tosin välillä käytännön puoli tehtävineen lipeää vanhaan ansaan - tekemistä on liikaa ja tehtävät kasataan kokoon jotenkin. Toisaalta kuinka montaa kunnolla tehtyä raporttia tai ryhmätyötä yliopisto-opiskelijat muutenkaan tekevät opintouransa aikana... (Kaksi?). 

Opettajat ovat rentoja ja mukavia. Oikeastaan odotin opettajasektorilta eniten eroavaisuuksia Suomeen, mutta eipä he niin erilaisia ole. Intialaisten opettajien tunnettuutta en tiedä, mutta vaikuttaa, että tällä PGP-tasolla opetusta ei ihan kovimmilta kavereilta tule, toisin kuin Suomessa, kun perustekursseja voi vetää hyvin nimekkäät proffat.

Intialaiset tuntuvat opiskelevat kohtalaisesti. Ilmeisesti ensimmäisen vuoden ensimmäinen puolisko on varsinkin erittäin rankka, mutta nyt ollaan jo sen verran pitkällä, että junioreillakin alkaa olla löysempää. Kakkosvuoden opiskelijoilla yleisesti enemmän vapaa-aikaa, ja nyt loppumetreillä keskittyminen on tietysti jo pääosin töihiin pääsyssä, jossa työhönsijoitus (the placements) on tärkeässä roolissa. Se on jonkinlainen haastattelu- ja rekrytointiprosessi, joka täällä kampuksella järjestetään kahden viikon päästä.

Toisaalta, en tiedä kuinka paljon intialaisetkaan panostavat. Tulihan tänään kommenttia "why are you studying so much, because we aren't studying at all!", mutta se tulikin seniorilta.

Kaiken kaikkiaan opiskelun eroavaisuudet täällä verrattuna on aika pieniä.