Parin viikon visiitti Nepaliin nyt takana: Kathmandu, Pokhara ja vuoret tuli koettua. Jonkin verran tuli paiskittua töitä ja muuten vain oleilusta nautittua, joten mikään kauhea reissailukaksiviikkoinen ei ollut. Mutta mukavaa näin vaihteeksi.

Nepalista pitää sanoa, että kyllä ne vuoret on se juttu. Trekkaamiseen, vaeltamiseen sekä tietysti huimapäille kiipeilyyn, liitelyyn tai lentämiseen varmasti yksi maailman parhaista paikoista. Odotukset olisi omalle kahden päivän reissulla hyvät, mutta ne ylittyivät joka tapauksessa siitä. Lauantaina lähdettiin siis aamuvarhain klo 05:00 hotellilta liikkelle, ajettiin taksilla vuoren rinteelle ja kivuttiin pieni aamusprintti ekan korkeamman kukkulan laelle, jossa näköalapaikka auringonnousun katselemiseksi. Ja olihan se aikaisen heräämisen väärti.

Sen jälkeen olikin rauhallisempaa käyskentelyä, vain pientä nousua ja mukavaa reittiä läpi paikallisten pikkukylien. Kehittymätöntä seutua - kuten tietysti koko Nepal pitkälti, ainakin Kathmandun ulkopuolella - mutta kuitenkin elo näytti ihan onnellisesti rullaavan. Suurin ongelma on tietty sairaustapaukset, kun vuorille vaikea saada apua.

Jossain vaiheessa reitti alkoi jyrkentyä ja yllättävän kuumuus iski päälle. Viimeiset neljä tuntia päivämatkasta olikin ihan kunnon kuntoilua, ainakin itselleni. Kapuamisen välissä nautittu Dal Bhati maistui jumalallisen hyvältä. 

Huh huh, lopussa oltiin jo siinä pisteessä, että pienen 50 minuutin rutistuksen jälkeen piti jo hengähtää (tosin olipa nousukin melkein pystysuoraa), mutta lopulta päästiin ylös majapaikalle asti. Upea paikka, lumipeittoiset vuoret kiiltelivät yhdessä suunnassa, toisessa suunnassa oli täydellinen ruohonpeittoinen kallionkieleke auringonnousun ja -laskun katselemiseen ja kolmannessa suunnassa näkyi matalammat kukkulat niittyineen ja peltoineen.

Tällaisia ne pienet kylät oli. Aika pelkistettyä elämää. Omat kotieläimet, pienet peltopläntit varmaan useimmilla, vesi haettiin erilaisista kaivoista/lähteistä.
 

Vuoristoniittyä. Valkoinen rakennus on paikallinen koulu. Kouluja oli yllättävän paljon tuolla vuorillakin.
 

Opas Chakra poseeraa.
 

Majoituspaikan ravintolasta oli mukavat näkymät.
 

Majoitus kuitenkin pelkistettyä, mutta se kuuluikin homman fiilikseen!

Nepal vuoristojen ulkopuolella

Pitää sanoa suoraan, että Nepal ei jättänyt itseeni mitään suuria tuntemuksia vuorielämää lukuun ottamatta. Maa on aika kehittymätön, se voi olla ensi alkuun mielenkiintoista kokea tai nautinnollista leppoisaan eleilyyn, mutta itseäni ehkä Nepalissa rupesi purkautumaan tämä viimeisen 3,5 kuukauden toimimattomuus todenteolla. En valita, mutta tuohon ajankohtaan lämpimän veden ja sähkön puute ei nyt napannut. Ehkä syynä oli nyt, että oli Intiaan jo kerran totutellut ja tuntui raskaalta totutella "uudestaan" toimimattomuuteen (tosin pitää sanoa, että Intiassa kaikki toimii noin kymmenkertaisesti paremmin Nepaliin verrattuna).

Kaupungeista ei löytynyt oikein mitään erityistä, nähtävyydet ovat lähinnä temppeleitä temppeleiden perään. Keskustat hiljenevät lähes täysin jo klo 21-22 aikoihin ja tuntuvat sen jälkeen autioilta ja kolkoilta. Pölyä ja saasteita löytyy myös riittävästi, aika paljon hiekkaa kaikkialla, niin se pölyttyy ilmaan. Villatuotteita saattaa löytyy kivasti, mutta muuten tuotteet ovat aika heikkolaatuisia.

Maan kehittymättömyys tuli yllätyksenä. Ensivaikutelman sijaan tutuksi tuli huomattavasti Intiaan kehittymättömämpi maa. Köyhyys ei ehkä näkynyt yhtä voimakkaasti kaduilla kuin Intiassa, Intiassa saattaa siis olla äärimmäisen köyhiä enemmän väestömäärän takia, mutta Nepalissa lähes kaikki matkailijatason infra pääsääntöisesti heikompaa. Enpä tiennyt aikaisemmin, että Nepal on itseasiassa yksi maailman köyhimpiä ja kehittymättömämpiä maita.

Ruokapuolelta löytyy jotain hyviä juttuja, mutta pääosin ruoka on intialaista tai kiinalaista. Nepalin kansallisruoka (?) Dal Bhati (alla ensimmäisenä) on minusta herkullinen ja tietty erittäin täyttävä paketti. Kuten kuvasta näkyy, riisiä riittää, lisäksi niin kana- kuin kasviscurrya, dal- eli linssikeittoa/-kastiketta, vihanneksia ja pavuista tehtyä rapeata leipää. 

Lisäksi erilaisia varrasruokia, momoja ja buffalon lihaa löytyy. Buffalon lihasta kuitenkin liikkui huonojakin huhuja, joten sen syöminen jäi vähemmälle.

Dal Bhati, se herkkuruoka...

... ja tässä ruoka, jolla tuli pääosin elettyä. Keitettyä riisiä kanalla, 1,20 € vichy-veden kanssa.

Liittyypä kehitysapuun tai ei, mutta YK:n kone oli yksinkertaisuudessaan jotenkin hätkähdyttävä.