Lucknwon ajanjakso päättyi nyt helmikuun lopulla. Samalla alkoi reissuvaihe ja toisaalta Intia-osion viimeiset viikot.

Lucknown tuokiota voi kuvailla – kuten moni vaihtokavereista Facebookissakin tekikin – lyhyeksi, mutta intensiiviseksi. Kahteen kuukauteen kun kuitenkin mahdutettiin yleinen Intiaan ja paikalliseen kulttuuriin tutustuminen, byrokratia- ja korkeakoulukäytäntöjen oppiminen, todella monen uuden ihmisen tapaaminen sekä tietysti kokonainen opiskeluperiodi itsessään.

Koulun suhteen intialaiset osoittautuivat syövän samaa leipää kuin mekin. IIM saattaa itsessään olla lähempänä suomalaista ammattikorkeakoulua, ainakin tieteellisen näkökannan puuttumisen suhteen.

Kampuselämä oli myös uusi kokemus. Tavallaan se, että kaikki on järjestetty valmiiksi sinulle, tekee elämästä helppoa, mutta varmasti jossain vaiheessa se rupeaisi puuduttamaan. Itse nautin tästä kahden kuukauden kampuselämän testijaksosta pääosin täysin siemauksin. Johtuen niin kampuksesta kuin tietysti vieraassa maassa olemisesta ja paikallisesta kulttuurista, oli tämän jakson aikana paljon normaalia enemmän aikaa antaa ajatusten vain virrata.

Pituutensa puolesta Lucknown jakso oli intensiivinen ja helppo, mutta joltain osin se jäi valitettavan lyhyeksi. Esimerkiksi paikallisiin tutustuminen kahden kuukauden aikana oli huomattavan vaikeaa – ja tietysti tätä vaikeutti vielä paikallisten kiireinen aikataulu tässä periodissa. Voisin suositella lähtökohtaisesti muille hieman pidempää vaihto-opiskeluaikaa, ainakin näin hieman nuorempana opiskelijana (heh, enpä taida olla itsekään enää kauhean nuori opiskelija, mutta <25v.), meidän vähän vanhemmille vaihto-opiskelijoille ”pikajakso” taisi sopia paremmin.

Lucknown vaihto-opiskelujakso oli kuitenkin kokonaisuutena erittäin antoisa, ajatuksia herättävä ja Intia-tuntemusta tarjoava. Nyt matka jatkuu hyvillä mielin reissun päälle.