Ihmisen tasoisen vahvan tekoälyn kehittämisen aikataulua arvioidaan hyvin suurella skaalalla. Monet puhuvat jo 2030-2050 aikavälistä, jotkut tyytyvät joustaviin aikamääreisiin kuten "kymmenen vuosikymmenen aikana" tai "tuhannen vuoden aikana". Oman luokkansa muodostavat vahvaan tekoälyyn epäillen suhtautuvat.

Kysymys on monimutkainen, koska se sisältää paljon kysymyksiä määritelmistä. Minkälainen on ihmisen vertainen tekoäly? Jos se osaa itsenäisesti toimia monella eri osa-alueella ihmistä paremmin, onko meillä vahva tekoäly? Onko esimerkiksi passikuvan tunnistusta, shakinpeluuta, kielen kääntämistä ja chat-bottia yhdistelevä ohjelma jo älykäs tarpeeksi monella eri osa-alueella?

Turingin testiä on pidetty yhtenä tekoälyn ihmismäistä älykkyyttä testaavana kokeena. Sen läpäisy on ollut jo lähellä ja luultavasti se tullaan läpäisemään nykyisin käytössä olevalla teknologialla, mutta olemme silti kaukana tietoisesta ja yleistä älykkyyttä edustavasta tekoälystä.

Tähän vaikuttaa myös niin sanottu "AI effect". Sen mukaan voimme suunnitella tekoälyä ja tekoälyratkaisuja, mutta kun olemme saaneet ne toteutettua, emme pidä niitä enää tekoälynä. Esimerkiksi puheentunnistusta, kuvantunnistusta tai lääkäreitä paremmin sairauksia diagnosoivaa syväoppimisen ratkaisua saatettiin ajatella suurina harppauksina tekoälyssä, nehän korvaavat merkittäviä ihmisen älyn käyttökohteita, mutta kun ne ovat jo toteutettu, pidetään niitä tottakai vain kehittyneinä tietokoneohjelmina.

Yhden selkeän vastauksen vahvan tekoälyn kehittämisen aikatauluun antaa Nick Boström kirjassaan Superintelligence. Taulukossa näkyy eri kyselytutkimusten perusteella tekoälytutkijoiden arviot ihmisälyn vertaisen tekoälyn kehittymisen todennäköisyydestä. Vahvan tekoälyn kehittyminen 2020-luvulla vaikuttaa epätodennäköiseltä, vuosisadan puoliväliin mentäessä on jo 50 % todennäköisyys sille ja vuosisadan loppuun mennessä usko ihmisen vertaisen tekoälyn kehittymiselle on korkea.

Lähde: Nick Bostrom: Superintelligence: Paths, Dangers, Strategies

Uskon itse ihmisälyn vertaisen tekoälyn kehittymiseen. Nojaan tämän näkemyksen siihen, että jo nykyisillä tekoälyratkaisuilla, -teknologioilla ja niitä yhdistelemällä olisi saavutettavissa jo hyvin laajasti ihmisen kognitiivisia kykyjä replikoiva tekoäly. Ei ehkä tänään, mutta 20 vuoden kuluessa oletan monien nykyteknologioiden yhdistämisen olevan mutkatonta.

Jossain kohtaa kysymys kääntyy määritelmäkysymykseksi: Tekoälyn tietoisuus, spontaanisuus, luovuus ja itsensä kehittämisen polut tulevat entistä ajankohtaisemmiksi. Lisäksi tulemme kenties ymmärtämään, että tekoäly ei tule toteuttamaan älykkyyttä täysin ihmismäisesti, mutta se ei ole välttämättä peruste sanoa, ettemmekö lähestyisi ihmistasoista tekoälyä.